Vietin Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa kolme päivää kierrellen edelliseltä reissulta tuttuja katuja ja minulle uusia nähtävyyksiä. Matkani tarkoitus oli ajaa serkkuni kanssa hänen autonsa takaisin Suomeen.
Starttiaamuna teimme eväät ja lähdimme liikenteeseen aamuvarhain. Koko Chisinau oli sankan sumun peitossa. Sumu oli niin sakea, että näkyvyys oli nolla. Kuin ihmeen kaupalla tiheä usva loppui kaupungin rajoille ja aurinko alkoi näyttäytymään ujosti.
Rajanylitys Moldovasta Romaniaan sujui nopeasti ja huristelimme hyviä, lähes tyhjiä teitä pitkin eteenpäin. Pääsiäinen osoittautui oivaksi ajankohdaksi ajaa Euroopan halki. Jonkin matkaa taitettuamme päätin tutkia, mitä nähtävyyksiä Transilvanian reitillämme olisi. Googlesta pomppasikin esiin melkoinen jymypotti: Branin linna, joka tunnetaan maailmalla kreivi Draculan asumuksena.
Branin linna on rakennettu jo varhaisella keskiajalla. Linnassa on asunut ja vieraillut aikojen saatossa moniakin kuninkaallisia, mutta kiinnostavin hahmo, joka sinne liitetään, on kreivi Dracula. Kirjailija Bram Stoker, Draculan isä, ei koskaan vieraillut Branissa, mutta hän kuvaili teoksessaan vampyyrikreivin mystisen linnan Branista tehtyjen aikalaistensa kirjoitusten mukaan.
Linna seisoo ylväänä jyrkän kallion tikkusuoralla seinämällä. Lähikylien asukkaiden historiaa on synkentänyt pelko siitä, että ilkeät henget "steregoit" lymyilevät kyläläisten seassa päivisin, mutta öisin niiden vartaloista irtoavat sielut saalistavat ihmispoloja.
Sisäänpääsy Draculan pesään oli jyrkän ja liukkaan ylämäen päässä. Eri kieliä kaikuva jono kiemurteli koko kapean polun matkan, alhaalta ylös asti. Jonotus eteni kuitenkin nopeasti ja pääsimme muurien sisäpuolelle. Seikkailimme läpi ahtaiden käytävien ja portaikkoiden, kauniiden ylimysten salien ja parvekkeiden. Valkosipulia ja hopeanauloja meillä ei ollut mukana, mutta aurinko paistoikin taivaalla kirkkaasti.
Romania on sekoitus kauniita kyliä, moderneja taloja ja sitten taas käsittämättömän köyhiä loukkoja lähes kaatumaisillaan olevine röttelöineen. Joka puolella lainehtii viljavia peltoja, mutta samaan aikaan teiden reunustoilla viruu likaisia kulkukoiria. Alkuperäisväestöstä moni ajelee edelleen hevoskärryillä. Koiranomistajana minulle teki tosi pahaa haavaiset, nuhruiset ja isännättömät koirat. Koiset karvaturrit makoilivat risteyksissä ja nuuhkivat jalankulkijoiden perään, josko näiltä tippuisi maahan jotain syötävää. Perunaa tuntuu nousevan alueen pelloilta tiuhaan, koska melkein joka talon edessä istui ukki tai muori perunasäkkien kanssa, oman pienen myyntitiskinsä takana.
Ensi alkuun hihkuimme, kun näimme kattohaikaran ja sen pesän sähkötolpan nokassa. Sitten kuin olimme ihastelleen kaksikymmentä tai useampiakin pesiviä pitkäjalkoja, alkoi viehätys jo hälvetä.
Ajettuamme noin 600 kilometriä lisää saavuimme kauniiseen Sibiun kaupunkiin. Matka alkoi jo painaa ja kiersimme vielä päivän päätteksi hermoille käyvän kunniakierroksen ympäri vanhaa kaupunkia, kun missasimme parkkipaikan portin. Oli matalan sesongin aikaan ja saimme tosi edullisesti ison huoneen aamiaisineen hotelli Imperatul Romanilorista, jossa prinssi Charleskin on kertoman mukaan yöpynyt.
Asetutuimme hotelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kävelimme vanhan keskustan raatihuoneen aukiolle ja fiilistelimme sen lukuisten ravintoloiden värivaloja ja pääsiäistä viettävien ihmisten äänekästä puheensorinaa. Löysimme pienen ravintolan nimeltä Tango. Meille löytyi, kun löytyikin kahden hengen pöytä, vaikka taverna näytti aivan täydeltä. Yrittäjä haluaa palvella ja tehdä rahaa silloin, kun sitä on tulossa ovesta sisään. Tilasin suussa sulavaa ankanrintaa ja ajokaverini valitsi samaa lintua uuniversiona. Kylmä olut maistui poikkeuksellisen hyvältä. Lasku ei päätä huimannut. Palattuamme hotelliin, haalean suihkun jälkeen painauduin hieman muhkuraiseen sänkyyn, jossa ehkä oli nukkunut joskus Englannin nykyinen kuningas.
Aamiaisella oli tarjolla herkkuja sienimunakkaasta, pekoniin, pannukakkuihin ja paahtoleipiin. Kylmää valkoviiniäkin oli jäissä pääsiäisen kunniaksi. Roadtrippiläisten oli pakko jättää viinitarjoilu väliin. Pääsiäismunat oli värjätty punaisiksi ja väri tarttui sormiin.
Jatkoimme matkaamme kylläisin vatsoin ja pirteinä kohti Unkaria ja Slovakiaa. Jos joku vielä muistelee sellaista vanhaa juttua, että Romanissa on huonot tiet, niin se ei pidä paikkaansa.
Matka jatkuu...
댓글