Serkusten automatka Moldovasta Suomeen jatkui siten, että Romanian jälkeen pyyhkäisimme Unkarin läpi. Poikkesimme vain tankkaamassa ja pikaisesti kahville. Oli pääsiäissunnuntai ja nelikaistainen moottoritie oli tyhjä. Siinä sitten päästeltiin 130 kilometriä tunnissa vakionopeussäädin päällä. Romaniasta Unkariin oli rajamuodollisuudet, mutta ne menivät sutjakkaasti. Unkarin ja Slovakian rajaa ei oikeastaan huomannut muusta, kuin että opaskylttien tekstien kieli muuttui.
Saavuimme Slovakiassa Kosichen kaupunkiin ja kun edellinen hotellimme oli Imperial, niin nyt varasimme Ambassadorin. Hienoja nimiä ja kivoja hotelleja, mutta hinnat olivat superalhaalla. Illallisen jälkeen mietimme, että voisi pikaisesti käväistä jossain ennen nukkumaan menoa. Hotellin viereisen vanhan, idyllisen talon avonaisista yläkerran ikkunoista kuului miehistä laulun hoilotusta, tai oikeastaan karjumista, tai sikojen kiljuntaa. Mietimme, että onko siellä kotibileet vai salakapakka?
Marssimme pimeään porttikongiin ja löysimme kuin löysimmekin vinot, huonosti valaistut rappuset aivan käytävän perukoilta. Uteliaisuus voitti ja lähdimme kapuamaan narisevia puuportaita ylöspäin. Valoa oli vain nimeksi. Rappujen yläpäässä aukesi yllätykseksemme boheemi kapakka, jonka sisustus oli suoraan 1980-luvulta. Tunnelma oli retroa hyllyillä olevine c-kasettimankkoineen ja kirjoituskoneineen. Istuimme ensin lauluporukan viereiseen pöytään, mutta oli kyseessä sitten jalkapallon kannatuslaulu tai Slovakian Hittimittarin paras biisi, sitä ei kestänyt kuunnella pitkään. Vaihdoimme paikkaa mahdollisimman kauas epävireisestä, mutta innokkaasta mieskuorosta. Keskityimme tutkimaan nuoruutemme tuttuja kapineita, joita ei enää näe missään.
Seuraavan päivänä olimmekin jo Puolassa. Pysähdyimme Lubinin vanhaan, idylliseen kaupunkiin myöhäiselle lounaalle ja ihastelimme, miten Puola on täynnä upeita paikkoja, joissa jokaisessa voisi viettää helposti pitkän viikonlopun. Puola tarjoaa niin paljon muutakin kuin Varsovan ja Krakovan.
Jatkoimme matkaa Varsovasta pohjoiseen, ihastuttavaan Bialystokiin. Bialystokin, niin kuin monen muunkin vierailemamme kaupungin keskustat on rauhoitettu kävelijöille.
Nappasimme yöpymispaikaksi keskustan kylpylähotellin, joka oli tässä hotellisarjassamme nimeltään Royal Hotel & Spa. Hinta oli edelleen low farea, vaikka paikka oli viidellä tähdellä siivitetty.
Hotellin aamusauna piti tilata, jotta se ei paahtaisi tyhjänä koko aamua. Tilasimme illalla löylyt seuraavaksi aamuksi puoli kahdeksaksi ja varmistimme vielä toiseen kertaan, että tilaus on vastaanotettu. Aamulla meitä tervehti kuitenkin kylmä Harvian kiuas. Annoimme palautetta ulos kirjautuessamme pieleen menneestä saunareissusta. Respan neiti totesi meille päin silmiä, että kyllä sauna oli päällä, kun kerran kerrossiivoja oli sanonut laittaneensa sen lämpiämään. Sauna oli siis sovitusti lämmin ja me manguimme turhaan. Enempää ei väärässä olevien asiakkaiden kannattanut jankata. Nauroimme autoon päästyämme, että hotelli on kyllä tähtiensä väärti, mutta henkilökunnan asenne on jäänyt neukkuaikaan.
Road trippimme viimeinen yön yli pysähdys oli Liettuan Vilna. Tapasimme vanhoja tuttujamme kahdenkymmenen vuoden takaa. Olipa kiva muistella yhteisiä retkiämme Liettuassa. Yli kaksikymmentä vuotta sitten teimme myös road tripin, Vilnasta Liettuan rannikolle Nidaan ja Palangaan. Silloisesta vuoka-autostamme lensi koko vaihdelaatikko maantielle. Saimme istua muutaman tunnin maantien pientareella lehmien seassa odottelemassa uutta menopeliä.
Nautimme Vilnan kapeista kujista terasseineen ja söimme herkullisen merellisen illallisen. Aamulla hujautimme matkan viimeisen ajo-osuuden Via Balticaa pitkin Tallinnaan ja siitä lautalla Helsinkiin.
Matkasimme serkkuni kanssa viidessä päivässä läpi kahdeksan eri maan, Moldovasta Romaniaan, Unkariin, Sloveniaan, Puolaan, Latviaan, Liettuaan, Viroon ja sieltä Suomeen. Kilometrejä kertyi 2821.
Matka sujui hienosti, ainoastaan kerran tie oli kokonaan poikki tietytön takia, eikä katkoksesta varoitettu ennen kuin edessämme oli kaivinkoneet ja kuoppa. Road tripissä parasta on vapauden huuma: aamulla lähtiessäsi tien päälle et todellakaan voi tietää, millainen seikkailu päivästäsi tulee. Lähtisin koska vain kokemaan tuon tunteen uudelleen.
Comments